Joka päivä seitsemänkymmentävuotias eläkeläinen osti 40 kiloa lihaa teurastajaltaan. Eräänä päivänä teurastaja päätti seurata häntä – ja saatuaan selville, minne kaikki liha katosi, hän soitti heti poliisille

Joka päivä hän tuli samaan lihakauppaan. Hän oli pieni, kumara, pukeutunut vanhaan takkiin ja veti kulunutta ostoskärryä perässään.

«Kuten tavallista, neljäkymmentä kiloa naudanlihaa», hän sanoi hiljaa ojentaen huolellisesti taiteltuja seteleitä.

Teurastaja – nuori mies – yllättyi joka kerta. Neljäkymmentä kiloa! Se oli melkein puolet ruhosta. Aluksi hän luuli naisen ruokkivan suurta perhettä. Mutta viikko toisensa jälkeen tilanne toistui.

Nainen tuskin puhui, ei katsonut ketään silmiin, otti paketit ja lähti. Hänestä levisi outo, pistävä haju – sekoitus rautaa, mätää lihaa ja jotain, mitä teurastaja ei tiennyt nimetä.

Huhut levisivät pian torilla. Myyjät kuiskasivat:
— Hän sanoo ruokkivansa sillä poikansa perheen.
— Tai koiria.
— Entä jos hänellä on laiton ravintola…

Teurastaja ei uskonut huhuja, mutta hänen uteliaisuutensa kasvoi. Eräänä iltana hän päätti seurata naista. Hän odotti naisen lähtöä ja seurasi häntä.

Nainen käveli hitaasti mutta varmasti vetäen raskasta lihatäyteistä kärryä lumista tietä pitkin. Hän käveli kaupungin laitamilla, ohi hylättyjen autotallien ja suuntasi vanhaan tehtaaseen – sellaiseen, joka oli ollut suljettuna kymmenen vuotta.

Teurastaja pysähtyi. Nainen meni sisään ja katosi.

Kaksikymmentä minuuttia myöhemmin hän tuli ulos – tyhjin käsin. Ei jälkeäkään lihasta.

Seuraavana päivänä kaikki toistui. Kolmantena päivänä teurastaja ei enää kestänyt sitä. Hän odotti naisen katoavan sisään ja seurasi häntä hiljaa.

Sisällä oli outo haju. Kuului vaimeita, häiritseviä ääniä. Kun hän katsoi seinän raosta, hänen sydämensä melkein pysähtyi. Sisällä oli… Jatkuu ensimmäisessä kommentissa

Suurten häkkien takana oli neljä valtavaa leijonaa. Niiden silmät kimaltelivat yhden hehkulampun himmeässä valossa. Lattialla makasi luita ja tuoreen naudanlihan paloja.

Ja nurkassa, vanhalla tuolilla, istui sama vanha nainen ja mutisi hiljaa:

«Rauhoitukaa, rakkaat… pian tulee parinne… ihmiset tulevat katsomaan teitä…»

Teurastaja perääntyi järkyttyneenä, mutta yksi leijonista karjui yhtäkkiä. Ääni kaikui tyhjän hallin läpi. Nainen käänsi päätään ja näki hänet.

«Mitä sinä täällä teet?!» hän sihahti.

Nuori mies juoksi karkuun ja soitti heti poliisille.

Kun poliisi saapui paikalle, he olivat järkyttyneitä. Vanha nainen oli entinen eläintieteilijä. Eläintarhan sulkeuduttua hän otti osan eläimistä «pelastaakseen» ne, mutta tajusi pian, että hän voisi ansaita niillä rahaa.

Tehtaan takaosasta he löysivät areenan ja seinistä kynnenjälkiä. Nainen järjesti siellä laittomia leijonataisteluita, joihin varakkaat katsojat osallistuivat salaa.