48 avioliittovuoden jälkeen aloin pelätä, että mieheni aikoi tappaa minut. Kaikki alkoi siitä, kun heräsin joka aamu mystisten mustelmien peitossa. Sitten eräänä yönä näin hänen tulevan makuuhuoneeseemme veitsi kädessään. Myöhemmin näin hänen laittavan jotakin teeheni. Mutta kaikkein pelottavin hetki koitti, kun hän ajoi minut jonnekin kertomatta, minne olimme menossa; matkalla hän puristi kättäni ja sanoi: ”Tämän päivän jälkeen et enää koskaan näe lapsiasi.” En ollut koskaan aiemmin pelännyt miesteni niin paljon…

Sain lapsen 78-vuotiaana, ja omat lapseni haastoivat minut oikeuteen vaatien, että minut julistettaisiin oikeustoimikelvottomaksi. Mutta kun tuomari kysyi, kuka lapsen isä on, oikeussalin ovet avautuivat yhtäkkiä…

74-vuotias isäni kutsui minut illalliselle ja tarjosi minulle juotavaa. Suostuin, mutta seuraavana aamuna heräsin valtavan huonovointisena ja lähdin sairaalaan. Kun lääkäri näki verikokeeni tulokset, hänen ilmeensä muuttui äkisti. Hän kysyi: ”Onko sinulla ollut viime aikoina syytä epäillä, että saattaisit olla raskaana?” Vastasin: ”En! Miksi kysytte?” Hän piti tauon ja kuiskasi sitten: ”Veressäsi on hormonia, jota etsimme yleensä raskauden yhteydessä. Mutta jokin tuloksissasi ei vain täsmää…” Yhtäkkiä muistin edellisillan illallisen, ja käteni alkoivat vapista…

Ryhdyin sijaissynnyttäjäksi toteuttaakseni veljeni suurimman unelman, mutta synnytyksen jälkeen hän katsoi vauvaa ja sanoi: ”En ota häntä mukaani kotiin” – ja syy siihen sai meidät kaikki järkyttymään.

Joka ilta, kun lähdin töihin, jätin 5-vuotiaan poikani 73-vuotiaan isäni hoitoon. Muutamaa viikkoa myöhemmin pieni poikani alkoi valittaa kovaa kipua alaselässään. Kun kysyin häneltä, mitä oli tapahtunut, hän vastasi pelokkaalla äänellä: ”Äiti, vaari sanoi, etten saa kertoa sinulle, mitä me teemme öisin.”
48 avioliittovuoden jälkeen aloin pelätä, että mieheni aikoi tappaa minut. Kaikki alkoi siitä, kun heräsin joka aamu mystisten mustelmien peitossa. Sitten eräänä yönä näin hänen tulevan makuuhuoneeseemme veitsi kädessään. Myöhemmin näin hänen laittavan jotakin teeheni. Mutta kaikkein pelottavin hetki koitti, kun hän ajoi minut jonnekin kertomatta, minne olimme menossa; matkalla hän puristi kättäni ja sanoi: ”Tämän päivän jälkeen et enää koskaan näe lapsiasi.” En ollut koskaan aiemmin pelännyt miesteni niin paljon…
Sain lapsen 78-vuotiaana, ja omat lapseni haastoivat minut oikeuteen vaatien, että minut julistettaisiin oikeustoimikelvottomaksi. Mutta kun tuomari kysyi, kuka lapsen isä on, oikeussalin ovet avautuivat yhtäkkiä…