Перейти к содержимому
”Olen 86-vuotias, ja miniäni sai kaikki uskomaan, että olin menettämässä järkeni. Jopa oma poikani uskoi häntä ja päätti, että minut on sijoitettava hoitokotiin. Mutta sinä aamuna, kun he tulivat hakemaan minua, soitin vain yhden puhelun. Kaksikymmentä minuuttia myöhemmin, kun poikani näki, kuka ovellani seisoi, hänen kasvonsa kalpenivat täysin. Hän tarttui käteeni ja aneli: ’Äiti, ole kiltti… älä päästä heitä sisään!’ Eikä kyseessä ollut poliisi. Se oli henkilö, jota en koskaan odottanut näkeväni enää uudelleen…”
”Olen 86-vuotias, ja miniäni sai kaikki uskomaan, että olin menettämässä järkeni. Jopa oma poikani uskoi häntä ja päätti, että minut on sijoitettava hoitokotiin. Mutta sinä aamuna, kun he tulivat hakemaan minua, soitin vain yhden puhelun. Kaksikymmentä minuuttia myöhemmin, kun poikani näki, kuka ovellani seisoi, hänen kasvonsa kalpenivat täysin. Hän tarttui käteeni ja aneli: ’Äiti, ole kiltti… älä päästä heitä sisään!’ Eikä kyseessä ollut poliisi. Se oli henkilö, jota en koskaan odottanut näkeväni enää uudelleen…”